Julkaistu

Kaipaus vai rakkaus…

Joskus elämä on voinut viedä sinua erilaisten tilanteiden kautta sellaiseen kohtaan, jota et ole entuudestaan suunnitellut. Olet saanut ensimmäisen lapsen ja pienestä elämästä huolehtiminen on tuonut esille uusia piirteitä sinussa tai lähimmäisissäsi. Ehkä olet tehnyt pitkään työuraa ja kuin yhtäkkiä havahdut, ettei sosiaalinen elämäsi olekaan sitä, millaista se oli ennen. Jokaisella meistä on oma elämäntarinamme ja sen myötä olemme rakentuneet persoonallisiksi omiksi itseiksemme. Kaikessa raadollisuudessaan ja kaikessa kauneudessaan.

Huomatessasi olevasi sellaisessa kohdassa elämää, joka sinua ei miellytä, sinulla on mahdollisuus valita. (Todellisuudessa ihan aina on vaihtoehtoja.) Voit valita, mitä haluat tuntea tai mitä haluat kokea. Voit esimerkiksi päättää, haluatko tuntea kaipausta vai rakkautta. Voit päättää, haluatko kokea yksinäisyyttä vai yhteenkuuluvuutta. Uuden alku on päätöksessä. Tehdessäsi päätöksen, alat huomata erilaisia asioita elämässäsi. Tietoisuutesi kasvaa.

Vielä parempaa on kirjoittaa paperille, mitä haluat tuntea, mitä haluat kokea, mitkä ovat sinulle sisimmässäsi tärkeimpiä asioita. Mitkä asiat tekevät juuri sinun elämästä täydellisintä juuri nyt? Kuuluuko listallesi iloa, turvallisuutta tai yhteisöllisyyttä? Ehkäpä rakkautta, jännitystä ja läsnäoloa lasten kanssa? Mitä ikinä listasi sisältääkään, se on täydellistä. Luota sydämeesi ja sen viisauteen siitä, mitä sinä tarvitset nyt. Lista voi muuttua vaikka päivittäin tai vain joskus.

Päätöksesi ja listasi ohjaa sinua kulkemaan siihen suuntaan, mitä haluat. Tuntemaan rakkautta kaipauksen sijasta. Rakastamaan enemmän ja käyttämään vähemmän voimavarojasi kaipaamiseen. Asiat omassa mielessä, itselle sopivassa järjestyksessä antavat selkeyden sille, mitä sydämessäsi haluat. Kun kysytään, mihin valmennusta sitten tarvitaan… Välillä on hyvä käydä asioita läpi jonkun muunkin kanssa. Ehkä nähdä omia asioita, joita ei ole itse huomannut tai saada ihan uusia ideoita tai näkökulmia. Nauttia elämästä. Rakastaa enemmän kuin kaivata.

Julkaistu

Elämän uudelleenarvottaminen

Näinä eristäytymisen aikoina tuntuu, tuntuu, että monet ihmiset ovat hukassa. Todella hukassa. Nimittäin ihmisyydestä. Voi olla, että on ensimmäistä kertaa hetki, jolloin on pakko kohdata itsensä. Eikä se välttämättä tunnu mukavalta. Tai nähdä oma elämänsä ihan suurennuslasin alla. Tai tutustua läheisiinsä (uudelleen) monen työvuoden jälkeen. Todellisuus voi tuntua raadolliselta. Ei ehkä ollenkaan sellaiselta kuin sen oli kuvitellut arjen oravanpyörässä juostessaan.

Pahimmalta voi tuntua se, ettei ystäviin voi enää luottaa, ettei harrastuksiin pääse pakoon todellisuutta ja työpaikallekin saa mennä vain äärimmäisessä tilanteessa. Mitään pakotietä ei ole. Ystävät ovat samoissa, omissa loukuissaan. He eivät voi auttaa sinua, koska tuskin voivat auttaa itseäänkään. Mikä on sinun vastauksesi tähän, uuteen tilanteeseen?

Joillekin ratkaisu on ”lähteä huutelemaan kylille” eli 2020-luvun tyyliin: kirjoitella somessa ja toimia kansalaispoliisina muiden tekemisille (julkaisuille) kommentoiden sitä kautta. Tuleeko siitä hyvä mieli? Ei. Kenellekään? Ei. Helpottaako se oloa? Varmaankin, kun saa jotain tehtyä. Todennäköistä kuitenkin on, että suuri osa some-ystävistä sulkee ulkopuolelle tai vähintäänkin koittaa olla lukematta huuteluja. Ehkä saa jonkun provosoitumaan. Ehkä ei.

Joillekin ratkaisu voi olla siivoaminen, kodin ehostaminen, remontoiminen tai mikä vaan kotona toteutettava puuha, jossa aika kuluu. Ei tarvitse kohdata asioita ja voi tehdä jotain ”hyödyllistä”. Se voi oikeasti olla ihan rakentavakin ratkaisu. Nimittäin. Silloin, kun kaivat viimeisimpiä kotisi nurkkia, joiden olemassaoloa et enää muistanut, tulet vääjäämättä kohdanneeksi ihan omia asioitasi. Tehdessäsi puuhiasi, tulet mielessäsi miettineeksi ja käyneeksi läpi aika monta juttua. Tulet ehkä kohdanneeksi monia juttuja niin konkreettisesti kuin mielessäsikin. Se on aina puhdistavaa ja tilaa-antavaa myös henkisesti. Se on palvelus mielellesi.

Aika on mitä sopivin juuri sille. Uskallukselle tutustua itseen. Mennä syvemmälle mieleen ja sen toiselle puolelle. Sinne, missä sydämen palo asuu.

Entäpä sinä, joka olet tietoisesti päättänyt kääntyä sisäänpäin. Katsoa, millainen minä sisälläsi asuu. Aika on mitä sopivin juuri sille. Uskallukselle tutustua itseen. Mennä syvemmälle mieleen ja sen toiselle puolelle. Sinne, missä sydämen palo asuu. Kuka minä nykyään olen? Mitä minulle tänään kuuluu? Mitä minun arvoni nykyään ovat? Mitä minä haluan elämältä?

Joko sinä olet päässyt lähemmäksi itsesi keskiötä? Millaisin työkaluin olet lähestynyt sieltä löytyneitä asioita?

Kun olemme toistemme lähellä, oman elämämme juurelle, täysin vailla pakomahdollisuutta, sinunkin tutkimusmatkasi itseesi huomataan. Mitään ei voi tehdä salaa, koska emme voi toteuttaa aiemman arkemme rutiineja ja itsemme ulkoistamista. Todellisuuden raadollisuuden ja omien mielteidemme paljastuminen läheisille voi tuntua kamalalta, mutta samoin he ovat asemassa, missä paljastuvat itsekin. Siitä toisesta ei tunnu sinun jutut yhtään niin henkeä salpaavilta kuin omat juttusi sinusta voivat tuntua. Meillä kaikilla on oma polkumme myös tällaisessa, hiljaisessa kriisissä.

Tutkiessasi itseäsi, oman elämäsi mutkia ja kurveja, olet välttämättä vaikutuksissa niihin, ketkä ovat lähelläsi. Vaikutat heidän elämäänsä samoin kuin he vaikuttavat sinun elämääsi, minuuteesi, arvoihisi ja tavoitteisiisi. Oletko jo ehtynyt rakentaa itsellesi kuvan siitä, millaista yhteistä tulevaisuutta haluat jakaa puolisosi, lastesi, ystäviesi, kollegoiden, kylänmiehien kanssa? Tai ajatellut, millaista elämää sinä ihan oikeasti haluatkaan elää? Ovatko tähän mennessä tekemäsi valinnat olleet nykyisten arvojesi mukaisia ja loppuelämäsi suuntaa näyttäviä. Siis sellaisia, joita haluat edelleen vaalia. Vai onko tullut aika muuttaa suuntaa ja arvottaa asiat uudella tavalla?

Jos koet olevasi ajatustesi ja valintojesi kanssa yksin, ota yhteyttä. Juttele läheistesi tai muiden kanssa. Vaikka et haluaisikaan jakaa syvintäsi kenellekään, arvoista ja ajatuksista jutteleminen toisen kanssa voi olla valtavan avartavaa ja rakentavaa. Siitä voi syntyä uusia ideoita ja versoa uusia alkuja. Uskalla kokeilla!

Julkaistu

Pelko

Ihmisen suurin este on pelko. Mielen tuottama tuote, johon sitten itse uskoo ja usein uskottelee muille sitä samaa. Pelko voi olla vaikka korkeita paikkoja, autolla ajamista tai julkisesti puhumista kohtaan. Se voi yhtä hyvin olla pelkoa työn menettämistä, parisuhteen kariutumista tai sairastumista kohtaan. Silloin voisi sanoa, että pelkoa tuntematonta kohtaan.

Ihmisen tarve turvalliseen ympäristöön kumpuaa ehkä syvältä selkäytimestä tai niiltä ajoilta, kun sapelihammastiikerit vielä vaanivat puskissa. Silloin oli luonnollista hakeutua yhteisöihin, laumoihin, jotka suojelivat pedoilta ja pakkasilta. Tarve turvallisuuteen on edelleen olennainen. Ei ole tarkoituksenmukaista elää paikassa, jossa jokainen päivä on taistelua hengestä. Se olisi epävarmuutta.

Mietitäänpä hetki, mitä on nykypäivänä vaikkapa länsimaisen ihmisen elämä. Mitkä ovat meidän aikamme sapelihammastiikerit? Onko kaupassa juuri kaipaamaani jogurttimerkkiä? Saanko ajan kampaajalle vielä ennen viikonloppua? Riittääkö tästä palkasta vielä uusiin housuihin? Tiedät, että yksinkertaistan, mutta saat ajatuksesta kiinni. Nykyään tuo aikoinaan elämämme mahdollistanut pelko on kääntynyt itseämme vastaan. Pelkäämme tehdä asioita, koska emme vielä tiedä tulevaisuudesta.

Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta.

Siellä luolan suulla, nuotiolla ollessamme emme silloinkaan tienneet tulevaisuudesta. Ja totta puhuaksemme se varmasti näytti paljon synkemmältä kuin kerrostalokaksiomme sohvalta haaveiltuna. Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta. Mitäpä, jos siellä nuotiolla olisikin pelännyt ottaa riskiä ja koittaa metsästää huomennakin? Arvelen, ettei meitä olisi tässä lukemassa tätä tekstiä tietokoneesi/kännykkäsi näytöltä. Vai, mitä luulet?

Rohkeus luottaa huomiseen ja tehdä parhaansa tänään on mahdollistanut osaltaan elämän jo kauan sitten. Tietysti se kantaa edelleen. Mitä vielä mietit? Katso pelkoasi silmiin. Kuuntele, mitä se kertoo sinusta sinulle. Kaikella rakkaudella. Juttele pelkosi kanssa kriittisesti ja anna rohkeudelle tilaa. Kukaan ei tiedä huomisesta, ei kukaan. Sinä tiedät, että se kantaa! Sinä tiedät, että jokainen huominen on paras mahdollinen versio itsestään, koska uskallat!