Läsnäolo voi olla monenlainen tapa olla paikalla. Se voi olla läsnäolopakko, jolloin henkilön keho on näennäisesti tietyssä paikassa. Kuten arvaatkin, tuolloin henkilön panos ympäristöönsä on olematon ja pahimmillaan muita latistava ja asioita hankaloittava. Läsnäolo voi myös tarkoittaa, että henkilö on kaikki aistit avoinna juuri tässä ja nyt. Tällöin henkilön on mahdollista osallistua ympäristönsä toimintaan ja huomioida muita. Henkilön on mahdollista vaikuttaa asioihinsa omasta perspektiivistään, omien näkemystensä kautta. Tätä voisi sanoa henkiseksi läsnäoloksi.
Sydämellinen läsnäolo on enemmän. Se on kaikki ja ei mitään. Henkilön ollessa sydämellisesti läsnä, mahdollistuu tilan antaminen asioille, ihmisille, tapahtumille esiintyä yksilön ympärillä psykologisesti turvallisesti ja omalla, persoonallisella tavallaan. Sydämelliseen läsnäoloon liittyy olennaisesti intuitiivinen, luova toiminta, asioiden pitäminen tärkeänä kuitenkaan antamatta niiden vaikuttaa itseen tai omien asioiden vaikuttaa muiden asioihin.
”Läsnäoloa ei voi suorittaa. On pysähdyttävä ja annettava tilaa.”
Yhteisössä, työssä tai muussa elämässä, sydämellinen läsnäolo on ainoa tapa toimia kaikkien ehdoilla tuottaen jokaiselle hyvää. Sydämellisesti läsnä ollessaan toisen huolet tai taakkaa ei rasita sinun hartioita, silti toinen kokee tulleensa kuulluksi ja hänen taakkansa helpottaa. Ollessasi sydämellisesti läsnä, pääset helposti flow-tilaan, jossa asioiden toteuttaminen on virtaavaa ja joustavaa. Tekeminen on voimauttavaa. Ollessasi sydämellisesti läsnä, olet turvallisesti ja lämpimästi lähestyttävä.
Työyhteisössä, jossa suurin osa on sydämellisesti läsnä, on työhyvinvointi ja sitä myötä tuottavuus ja asiakastyytyväisyys huipussaan. Tiettäväsi työssään hyvin suoriutuvat myös kokevat psykologista turvallisuutta työyhteisössään.
Joko sinun tiimilläsi on asiat kunnossa ja pääsette huippusuorituksiin? Pystytte vieläkin parempiin suorituksiin?