Kaipaus vai rakkaus…

Joskus elämä on voinut viedä sinua erilaisten tilanteiden kautta sellaiseen kohtaan, jota et ole entuudestaan suunnitellut. Olet saanut ensimmäisen lapsen ja pienestä elämästä huolehtiminen on tuonut esille uusia piirteitä sinussa tai lähimmäisissäsi. Ehkä olet tehnyt pitkään työuraa ja kuin yhtäkkiä havahdut, ettei sosiaalinen elämäsi olekaan sitä, millaista se oli ennen. Jokaisella meistä on oma elämäntarinamme ja sen myötä olemme rakentuneet persoonallisiksi omiksi itseiksemme. Kaikessa raadollisuudessaan ja kaikessa kauneudessaan.

Huomatessasi olevasi sellaisessa kohdassa elämää, joka sinua ei miellytä, sinulla on mahdollisuus valita. (Todellisuudessa ihan aina on vaihtoehtoja.) Voit valita, mitä haluat tuntea tai mitä haluat kokea. Voit esimerkiksi päättää, haluatko tuntea kaipausta vai rakkautta. Voit päättää, haluatko kokea yksinäisyyttä vai yhteenkuuluvuutta. Uuden alku on päätöksessä. Tehdessäsi päätöksen, alat huomata erilaisia asioita elämässäsi. Tietoisuutesi kasvaa.

Vielä parempaa on kirjoittaa paperille, mitä haluat tuntea, mitä haluat kokea, mitkä ovat sinulle sisimmässäsi tärkeimpiä asioita. Mitkä asiat tekevät juuri sinun elämästä täydellisintä juuri nyt? Kuuluuko listallesi iloa, turvallisuutta tai yhteisöllisyyttä? Ehkäpä rakkautta, jännitystä ja läsnäoloa lasten kanssa? Mitä ikinä listasi sisältääkään, se on täydellistä. Luota sydämeesi ja sen viisauteen siitä, mitä sinä tarvitset nyt. Lista voi muuttua vaikka päivittäin tai vain joskus.

Päätöksesi ja listasi ohjaa sinua kulkemaan siihen suuntaan, mitä haluat. Tuntemaan rakkautta kaipauksen sijasta. Rakastamaan enemmän ja käyttämään vähemmän voimavarojasi kaipaamiseen. Asiat omassa mielessä, itselle sopivassa järjestyksessä antavat selkeyden sille, mitä sydämessäsi haluat. Kun kysytään, mihin valmennusta sitten tarvitaan… Välillä on hyvä käydä asioita läpi jonkun muunkin kanssa. Ehkä nähdä omia asioita, joita ei ole itse huomannut tai saada ihan uusia ideoita tai näkökulmia. Nauttia elämästä. Rakastaa enemmän kuin kaivata.

Elämän uudelleenarvottaminen

Näinä eristäytymisen aikoina tuntuu, tuntuu, että monet ihmiset ovat hukassa. Todella hukassa. Nimittäin ihmisyydestä. Voi olla, että on ensimmäistä kertaa hetki, jolloin on pakko kohdata itsensä. Eikä se välttämättä tunnu mukavalta. Tai nähdä oma elämänsä ihan suurennuslasin alla. Tai tutustua läheisiinsä (uudelleen) monen työvuoden jälkeen. Todellisuus voi tuntua raadolliselta. Ei ehkä ollenkaan sellaiselta kuin sen oli kuvitellut arjen oravanpyörässä juostessaan.

Pahimmalta voi tuntua se, ettei ystäviin voi enää luottaa, ettei harrastuksiin pääse pakoon todellisuutta ja työpaikallekin saa mennä vain äärimmäisessä tilanteessa. Mitään pakotietä ei ole. Ystävät ovat samoissa, omissa loukuissaan. He eivät voi auttaa sinua, koska tuskin voivat auttaa itseäänkään. Mikä on sinun vastauksesi tähän, uuteen tilanteeseen?

Joillekin ratkaisu on ”lähteä huutelemaan kylille” eli 2020-luvun tyyliin: kirjoitella somessa ja toimia kansalaispoliisina muiden tekemisille (julkaisuille) kommentoiden sitä kautta. Tuleeko siitä hyvä mieli? Ei. Kenellekään? Ei. Helpottaako se oloa? Varmaankin, kun saa jotain tehtyä. Todennäköistä kuitenkin on, että suuri osa some-ystävistä sulkee ulkopuolelle tai vähintäänkin koittaa olla lukematta huuteluja. Ehkä saa jonkun provosoitumaan. Ehkä ei.

Joillekin ratkaisu voi olla siivoaminen, kodin ehostaminen, remontoiminen tai mikä vaan kotona toteutettava puuha, jossa aika kuluu. Ei tarvitse kohdata asioita ja voi tehdä jotain ”hyödyllistä”. Se voi oikeasti olla ihan rakentavakin ratkaisu. Nimittäin. Silloin, kun kaivat viimeisimpiä kotisi nurkkia, joiden olemassaoloa et enää muistanut, tulet vääjäämättä kohdanneeksi ihan omia asioitasi. Tehdessäsi puuhiasi, tulet mielessäsi miettineeksi ja käyneeksi läpi aika monta juttua. Tulet ehkä kohdanneeksi monia juttuja niin konkreettisesti kuin mielessäsikin. Se on aina puhdistavaa ja tilaa-antavaa myös henkisesti. Se on palvelus mielellesi.

Aika on mitä sopivin juuri sille. Uskallukselle tutustua itseen. Mennä syvemmälle mieleen ja sen toiselle puolelle. Sinne, missä sydämen palo asuu.

Entäpä sinä, joka olet tietoisesti päättänyt kääntyä sisäänpäin. Katsoa, millainen minä sisälläsi asuu. Aika on mitä sopivin juuri sille. Uskallukselle tutustua itseen. Mennä syvemmälle mieleen ja sen toiselle puolelle. Sinne, missä sydämen palo asuu. Kuka minä nykyään olen? Mitä minulle tänään kuuluu? Mitä minun arvoni nykyään ovat? Mitä minä haluan elämältä?

Joko sinä olet päässyt lähemmäksi itsesi keskiötä? Millaisin työkaluin olet lähestynyt sieltä löytyneitä asioita?

Kun olemme toistemme lähellä, oman elämämme juurelle, täysin vailla pakomahdollisuutta, sinunkin tutkimusmatkasi itseesi huomataan. Mitään ei voi tehdä salaa, koska emme voi toteuttaa aiemman arkemme rutiineja ja itsemme ulkoistamista. Todellisuuden raadollisuuden ja omien mielteidemme paljastuminen läheisille voi tuntua kamalalta, mutta samoin he ovat asemassa, missä paljastuvat itsekin. Siitä toisesta ei tunnu sinun jutut yhtään niin henkeä salpaavilta kuin omat juttusi sinusta voivat tuntua. Meillä kaikilla on oma polkumme myös tällaisessa, hiljaisessa kriisissä.

Tutkiessasi itseäsi, oman elämäsi mutkia ja kurveja, olet välttämättä vaikutuksissa niihin, ketkä ovat lähelläsi. Vaikutat heidän elämäänsä samoin kuin he vaikuttavat sinun elämääsi, minuuteesi, arvoihisi ja tavoitteisiisi. Oletko jo ehtynyt rakentaa itsellesi kuvan siitä, millaista yhteistä tulevaisuutta haluat jakaa puolisosi, lastesi, ystäviesi, kollegoiden, kylänmiehien kanssa? Tai ajatellut, millaista elämää sinä ihan oikeasti haluatkaan elää? Ovatko tähän mennessä tekemäsi valinnat olleet nykyisten arvojesi mukaisia ja loppuelämäsi suuntaa näyttäviä. Siis sellaisia, joita haluat edelleen vaalia. Vai onko tullut aika muuttaa suuntaa ja arvottaa asiat uudella tavalla?

Jos koet olevasi ajatustesi ja valintojesi kanssa yksin, ota yhteyttä. Juttele läheistesi tai muiden kanssa. Vaikka et haluaisikaan jakaa syvintäsi kenellekään, arvoista ja ajatuksista jutteleminen toisen kanssa voi olla valtavan avartavaa ja rakentavaa. Siitä voi syntyä uusia ideoita ja versoa uusia alkuja. Uskalla kokeilla!

Tavoite

Usein kuulee puhuttavan siitä, ettei ole tavoitteita tai ne eivät ole kovin selkeitä. Tarkoitan yksilön, ehkä sinun elämää. Oletko ajatellut, mitä haluat olla seuraavaksi (jos nyt ei sentään isona)? Missä haluat mieluiten asua? Mitä haluat mieluiten tehdä hankkiaksesi elantosi? Tai liittyykö se parisuhteeseesi tai ulkomuotoosi…? Millä tavalla kulkea ihmisyytesi matkaa?

Usein juuri se, että olisi oikeasti miettinyt, mitä haluaa, on hakusessa. Ei ole ollut minkäänlaista käsitystä, miltä omasta sisimmästään tuntuu. Ehkä on suoritettu elämää, koska niin ”kuuluu tehdä”. Hankittu koulutus ja sekin on vähän sinne päin, koska 15-vuotiaana tai edes 20-vuotiaana ei ollut mitään hajua omasta identiteetistä saatikka sisimmästä. Koulutuksen jälkeen ollaan työelämässä ja turhaudutaan tai poltetaan itsensä loppuun… taas vain sen takia, ettei ole selkeänä mielessä, mitä halutaan. ”Yhteiskunnan odotukset” vievät narussa päämäärätöntä kulkijaa.

Tunnistatko itsesi? Niin minäkin olisin tunnistanut joitakin vuosia sitten. Siksipä itsensä kuunteleminen ja sitä kautta tavoitteidensa löytäminen on hyvä tapa aloittaa itsestään huolehtiminen. Omasta elämästään ja sen tapahtumista vastuun ottaminen. Aluksi tavoitteet voivat koskea pieniä asioita päivittäisessä elämässä. Ehkä haluat juoda hyvää aamuteetä tai kahvia sen sijasta, mihin olet tottunut. Silloin sinulla on tavoite hankkia seuraavaksi aamuksi juuri sellaista hyvää teetä tai kahvia, josta olet aina pitänyt.

Emme elä täällä suorittamista varten vaan nauttiaksemme matkastamme.

Uskosi siihen, että voit vaikuttaa omaan elämääsi, palautuu hiljalleen pienten onnistumisten myötä. Voit asettaa pieniä tavoitteita vaikka joka hetkeen. Ole varma, että teet sen sydämestäsi ja nautit siitä (joko tekemisestä tai tuloksista tai kummastakin). Emme elä täällä suorittamista varten vaan nauttiaksemme matkastamme. Siksi tavoitteet on hyvä asettaa juuri oman mielihyvän mukaan. Hyvän olon kasvattamista varten. Vähitellen huomaat, että olet ansainnut vain parasta!

Mikä on sinulle parasta, ei välttämättä ole sitä minulle ja toisin päin. Juuri siitä syystä sinun tavoitteesi ovat sinulle uniikkeja ja tavat niiden saavuttamiseksi yhtä uniikkeja.  Tavoitteita etsiessä ja päättäessä pitää olla uskollinen itselleen. Omaa sisintään ja sydäntään on kuunneltava rehellisesti ja luotettava sen sanomaan. Juuri sitä kautta voit löytää ne asiat, jotka ovat sinulle kaikista tärkeimpiä. Kun todella tiedät, mitä sinun sisin elämältä haluaa, on tavoitteiden asetanta pidemmällä aikavälillä helppoa.

Tavoitteita voi lähteä etsimään myös toisen ihmisen kanssa. Ehkä mentorin, valmentajan tai ystävän. Silloinkin tavoitteiden asetanta on oltava sinun sisimmälle totuuden mukaista. Vaikka ihana ystävä tai puoliso haluaa tavoitella jotain, se ei tarkoita sinun haluavan automaattisesti samaa. Kuitenkin sparraajasta voi matkalla olla hyötyä, joten aistimet on hyvä pitää avoinna.

Arvosta itseäsi täydellisenä sinuna! Olet jo nyt enemmän kuin itse uskotkaan!

Hevosasiantuntija

Hevoset ovat laumaeläimiä kuten ihmisetkin. Ne ovat myös saaliita. Se tekee niiden yhteistoiminnasta saumatonta ja äärimmäisen hienovaraista. Hevosille on äärimmäisen tärkeää tunnistaa lajirajojen yli, ovatko muut olennot niille vaaraksi. Niiden on tiedettävä, mitä leijona tuntee juuri nyt. Jos etäällä liikkuva leijona on kylläinen, se on vaaraton. Jos taas leijona on saalistamassa, se saattaa liikkua lähes samalla tavalla, mutta hyökätä sopivan paikan tullen. On siis tunnistettava lähistöllä olevien tunnetilat lukemalla niiden eleitä ja ilmeitä. Hevoset toimivat ihmisten kanssa oltaessa samoin, jos niille annetaan mahdollisuus.

Hevosten kanssa työskentelystä tekee mielenkiintoista myös se, että hevonen, samoin kuin ihminenkin, valitsee aina sen paikan tai tilan, missä se tuntee olonsa mukavimmaksi. Se siis koittaa muuttaa ympäristöään haluamaansa suuntaan tunteakseen olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Työskenneltäessä ihmisten kanssa hevonen tyypillisesti kokeilee, miten ihminen toimii. Se kokeilee, onko ihminen turvallista seuraa esimerkiksi tarkistamalla, onko ihminen henkisesti läsnä tässä ja nyt.

Työskentelystä hevosen kanssa on valtavasti hyötyä monenlaisissa tilanteissa. Erityisesti, kun ihmisellä on vaikeuksia pitää rajojaan jonkun asian tai toisen ihmisen suhteen. Myös läsnäolo hevosen kanssa on täysin autenttista, koska palaute on välitön. Usein hevosen läsnäolo ihmisen kanssa, joka jossain määrin jännittää tai pelkää hevosia, mahdollistaa suuria voittoja ihmisessä itsensä kanssa. Yleensäkin hevosen kanssa oleskelu on aina voimauttavaa ja selkeyttävää.

Hevosen kanssa oltaessa on tärkeää, kuinka hevosen eleitä tulkataan. Aloittelevalle ei ole hyötyä epämääräisitä ohjeista tai neuvoista vaan mukana on oltava ihminen, joka todella osaa ymmärtää hevosta ja pystyy pitämään tilanteen turvallisena niin hevoselle kuin ihmisellekin. Asiantunteva ihminen pysyy kertomaan ihmiselle, mitä tilanteessa tapahtuu. Hän pystyy lukemaan ja sanoittamaan hevosesta sen antamat hienovaraiset eleet ja ilmeet, joilla hevonen tulkitsee ihmistä.

Tunteet merkitsevät eniten. Niin ihmiselle kuin hevosellekin. Tunteet saavat tekemään asioita. Asiantuntijan kanssa matka omien tunteiden vaikuttajiin, niiden sanoittamiseen ja ilmaisuus ja lopulta muutoksen mahdollistaminen on rakentavaa, voimatuttavaa ja selkeyttävää. Hevosasiantuntija selkeän ja osaavan ihmisen kanssa avaa maailmasi aivan uudelle tasolle. Kokeile vaikka itse!

Hevostelun voi hyvin aloittaa turvallisesti maasta käsin tai hyppäämällä hevosen lämpimään selkään. Luvassa on ihania tunteita ja uusia asioita!

Pelko

Ihmisen suurin este on pelko. Mielen tuottama tuote, johon sitten itse uskoo ja usein uskottelee muille sitä samaa. Pelko voi olla vaikka korkeita paikkoja, autolla ajamista tai julkisesti puhumista kohtaan. Se voi yhtä hyvin olla pelkoa työn menettämistä, parisuhteen kariutumista tai sairastumista kohtaan. Silloin voisi sanoa, että pelkoa tuntematonta kohtaan.

Ihmisen tarve turvalliseen ympäristöön kumpuaa ehkä syvältä selkäytimestä tai niiltä ajoilta, kun sapelihammastiikerit vielä vaanivat puskissa. Silloin oli luonnollista hakeutua yhteisöihin, laumoihin, jotka suojelivat pedoilta ja pakkasilta. Tarve turvallisuuteen on edelleen olennainen. Ei ole tarkoituksenmukaista elää paikassa, jossa jokainen päivä on taistelua hengestä. Se olisi epävarmuutta.

Mietitäänpä hetki, mitä on nykypäivänä vaikkapa länsimaisen ihmisen elämä. Mitkä ovat meidän aikamme sapelihammastiikerit? Onko kaupassa juuri kaipaamaani jogurttimerkkiä? Saanko ajan kampaajalle vielä ennen viikonloppua? Riittääkö tästä palkasta vielä uusiin housuihin? Tiedät, että yksinkertaistan, mutta saat ajatuksesta kiinni. Nykyään tuo aikoinaan elämämme mahdollistanut pelko on kääntynyt itseämme vastaan. Pelkäämme tehdä asioita, koska emme vielä tiedä tulevaisuudesta.

Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta.

Siellä luolan suulla, nuotiolla ollessamme emme silloinkaan tienneet tulevaisuudesta. Ja totta puhuaksemme se varmasti näytti paljon synkemmältä kuin kerrostalokaksiomme sohvalta haaveiltuna. Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta. Mitäpä, jos siellä nuotiolla olisikin pelännyt ottaa riskiä ja koittaa metsästää huomennakin? Arvelen, ettei meitä olisi tässä lukemassa tätä tekstiä tietokoneesi/kännykkäsi näytöltä. Vai, mitä luulet?

Rohkeus luottaa huomiseen ja tehdä parhaansa tänään on mahdollistanut osaltaan elämän jo kauan sitten. Tietysti se kantaa edelleen. Mitä vielä mietit? Katso pelkoasi silmiin. Kuuntele, mitä se kertoo sinusta sinulle. Kaikella rakkaudella. Juttele pelkosi kanssa kriittisesti ja anna rohkeudelle tilaa. Kukaan ei tiedä huomisesta, ei kukaan. Sinä tiedät, että se kantaa! Sinä tiedät, että jokainen huominen on paras mahdollinen versio itsestään, koska uskallat!