Tavoite

Usein kuulee puhuttavan siitä, ettei ole tavoitteita tai ne eivät ole kovin selkeitä. Tarkoitan yksilön, ehkä sinun elämää. Oletko ajatellut, mitä haluat olla seuraavaksi (jos nyt ei sentään isona)? Missä haluat mieluiten asua? Mitä haluat mieluiten tehdä hankkiaksesi elantosi? Tai liittyykö se parisuhteeseesi tai ulkomuotoosi…? Millä tavalla kulkea ihmisyytesi matkaa?

Usein juuri se, että olisi oikeasti miettinyt, mitä haluaa, on hakusessa. Ei ole ollut minkäänlaista käsitystä, miltä omasta sisimmästään tuntuu. Ehkä on suoritettu elämää, koska niin ”kuuluu tehdä”. Hankittu koulutus ja sekin on vähän sinne päin, koska 15-vuotiaana tai edes 20-vuotiaana ei ollut mitään hajua omasta identiteetistä saatikka sisimmästä. Koulutuksen jälkeen ollaan työelämässä ja turhaudutaan tai poltetaan itsensä loppuun… taas vain sen takia, ettei ole selkeänä mielessä, mitä halutaan. ”Yhteiskunnan odotukset” vievät narussa päämäärätöntä kulkijaa.

Tunnistatko itsesi? Niin minäkin olisin tunnistanut joitakin vuosia sitten. Siksipä itsensä kuunteleminen ja sitä kautta tavoitteidensa löytäminen on hyvä tapa aloittaa itsestään huolehtiminen. Omasta elämästään ja sen tapahtumista vastuun ottaminen. Aluksi tavoitteet voivat koskea pieniä asioita päivittäisessä elämässä. Ehkä haluat juoda hyvää aamuteetä tai kahvia sen sijasta, mihin olet tottunut. Silloin sinulla on tavoite hankkia seuraavaksi aamuksi juuri sellaista hyvää teetä tai kahvia, josta olet aina pitänyt.

Emme elä täällä suorittamista varten vaan nauttiaksemme matkastamme.

Uskosi siihen, että voit vaikuttaa omaan elämääsi, palautuu hiljalleen pienten onnistumisten myötä. Voit asettaa pieniä tavoitteita vaikka joka hetkeen. Ole varma, että teet sen sydämestäsi ja nautit siitä (joko tekemisestä tai tuloksista tai kummastakin). Emme elä täällä suorittamista varten vaan nauttiaksemme matkastamme. Siksi tavoitteet on hyvä asettaa juuri oman mielihyvän mukaan. Hyvän olon kasvattamista varten. Vähitellen huomaat, että olet ansainnut vain parasta!

Mikä on sinulle parasta, ei välttämättä ole sitä minulle ja toisin päin. Juuri siitä syystä sinun tavoitteesi ovat sinulle uniikkeja ja tavat niiden saavuttamiseksi yhtä uniikkeja.  Tavoitteita etsiessä ja päättäessä pitää olla uskollinen itselleen. Omaa sisintään ja sydäntään on kuunneltava rehellisesti ja luotettava sen sanomaan. Juuri sitä kautta voit löytää ne asiat, jotka ovat sinulle kaikista tärkeimpiä. Kun todella tiedät, mitä sinun sisin elämältä haluaa, on tavoitteiden asetanta pidemmällä aikavälillä helppoa.

Tavoitteita voi lähteä etsimään myös toisen ihmisen kanssa. Ehkä mentorin, valmentajan tai ystävän. Silloinkin tavoitteiden asetanta on oltava sinun sisimmälle totuuden mukaista. Vaikka ihana ystävä tai puoliso haluaa tavoitella jotain, se ei tarkoita sinun haluavan automaattisesti samaa. Kuitenkin sparraajasta voi matkalla olla hyötyä, joten aistimet on hyvä pitää avoinna.

Arvosta itseäsi täydellisenä sinuna! Olet jo nyt enemmän kuin itse uskotkaan!

Pelko

Ihmisen suurin este on pelko. Mielen tuottama tuote, johon sitten itse uskoo ja usein uskottelee muille sitä samaa. Pelko voi olla vaikka korkeita paikkoja, autolla ajamista tai julkisesti puhumista kohtaan. Se voi yhtä hyvin olla pelkoa työn menettämistä, parisuhteen kariutumista tai sairastumista kohtaan. Silloin voisi sanoa, että pelkoa tuntematonta kohtaan.

Ihmisen tarve turvalliseen ympäristöön kumpuaa ehkä syvältä selkäytimestä tai niiltä ajoilta, kun sapelihammastiikerit vielä vaanivat puskissa. Silloin oli luonnollista hakeutua yhteisöihin, laumoihin, jotka suojelivat pedoilta ja pakkasilta. Tarve turvallisuuteen on edelleen olennainen. Ei ole tarkoituksenmukaista elää paikassa, jossa jokainen päivä on taistelua hengestä. Se olisi epävarmuutta.

Mietitäänpä hetki, mitä on nykypäivänä vaikkapa länsimaisen ihmisen elämä. Mitkä ovat meidän aikamme sapelihammastiikerit? Onko kaupassa juuri kaipaamaani jogurttimerkkiä? Saanko ajan kampaajalle vielä ennen viikonloppua? Riittääkö tästä palkasta vielä uusiin housuihin? Tiedät, että yksinkertaistan, mutta saat ajatuksesta kiinni. Nykyään tuo aikoinaan elämämme mahdollistanut pelko on kääntynyt itseämme vastaan. Pelkäämme tehdä asioita, koska emme vielä tiedä tulevaisuudesta.

Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta.

Siellä luolan suulla, nuotiolla ollessamme emme silloinkaan tienneet tulevaisuudesta. Ja totta puhuaksemme se varmasti näytti paljon synkemmältä kuin kerrostalokaksiomme sohvalta haaveiltuna. Silloin joskus pahinta oli kuolla, nykyään pahinta tuntuu olevan epävarmuus, pelko huomisesta. Mitäpä, jos siellä nuotiolla olisikin pelännyt ottaa riskiä ja koittaa metsästää huomennakin? Arvelen, ettei meitä olisi tässä lukemassa tätä tekstiä tietokoneesi/kännykkäsi näytöltä. Vai, mitä luulet?

Rohkeus luottaa huomiseen ja tehdä parhaansa tänään on mahdollistanut osaltaan elämän jo kauan sitten. Tietysti se kantaa edelleen. Mitä vielä mietit? Katso pelkoasi silmiin. Kuuntele, mitä se kertoo sinusta sinulle. Kaikella rakkaudella. Juttele pelkosi kanssa kriittisesti ja anna rohkeudelle tilaa. Kukaan ei tiedä huomisesta, ei kukaan. Sinä tiedät, että se kantaa! Sinä tiedät, että jokainen huominen on paras mahdollinen versio itsestään, koska uskallat!